Nyt kun tavoite on olemassa, on aika kääntää katse siihen millä suunnitelmalla tavoitteeseen pyritään. Suunnitelmien teko on melkeinpä se kaikista hauskin osio minulle. Silloin kaikki on vielä mahdollista ja optimistisuus valtaa alaa. Karikot eivät ole vielä tulleet eikä suunnitelmien puutteet paljastuneet. Yleensä nimittäin tuppaa aina jokin jäädä huomioimatta mikä muuttaa tai jopa romuttaa suunnitelmat myöhemmin paljastuessaan.
Vain omia junioreita käyttämällä ilman pelaajasiirtoja pelatessa ei ole mahdollista saada kaikille pelipaikoille huoppupelaajia. En ainakaan minä usko näin. Siispä jostain täytyy luopua. Yksi vaihtoehto olisi ollut lähteä "Sundaamaan" eli keskittyä keskikenttään ja hyökkäykseen. Kaukolaukaukset lienevät myöskin yksivaihtoehto. Mutta minua on jo pitkään kiinnostanut rakentaa vastahyökkäyksiin erikoistunut joukkue. Aikaisemmin ei vain ole ollut sen hetki, milloin olen mielummin ottanut joukkueesta enemmän tehoja irto, milloin treenannut maajoukkueiden käyttöön. Mutta nyt on sen aika.
Joukkueen suunnittelussa haastavimmaksi näyttää muodostuvan päätös siitä mikä taito jätetään puolitiehen tai jopa kokonaan pois. Ensimmäinen ajatus oli jättää pelinrakennus käytännössä pois, sillä vastaiskuihinhan sitä oli tarkoitus keskittyä. Tässä suunnitelmassa aloitettaisiin pelinrakennustreenilla joukkueen alkuperäispelaajille. Tällöin pelinrakennus saataisiin mahdollisesti häikäisevän ja armoitetun paikkeille. Sitten olisi pari kautta aikaa etsiä junioreista lupaavia pelaajia kohti maalintekotreeniä.
Tästä ne suunnitelmat aina lähtee muodostumaan, kynällä paperille.
Suunnitelman hyvinä puolina on että joukkueella pääsisi suht pian ihan pelaamaan kilpailullisesti pelinrakennustreenin ja hieman myöhemmin maalintekotreenin kautta. Alkuperäispelaajat toimisivat väliaikaisena apuna keskikentällä, odottaen lupauksia junioriakatemiasta ja siirryttäessä kohti puolustavaa peliä. Treeni tapahtuisi siis näille omille junioreille hyökkäyksestä alkaen siirtyen pikkuhiljaa kohti puolustusta ja maalivahtia.
Hieman siistimpi ja tarkempi suunnitelma.
Uskoisin että tällä tavalla on mahdollista saada kelvolliset kolme hyökkäyssuuntaa sekä tavoitteisiin riittävän pitävä puolustus. Keskikenttä tosin jäisi täysin alkuperäispelaajille treenatun määrän varaan, pelaajien jotka olisivat jo varsin ikämiehiä maalivahtitreenin aikoihin. Myöskään heille treenattu määrä pelinrakennusta ei välttämättä olisi riittävä luomaan uhkaa keskikentän haastosta.
Pelaajat voisivat mahdollisesti näyttää tältä.
Vai olisiko sittenkin järkevää ottaa pelinrakennus isompaan osaan mukaan? Tämä tarkoittaisi jonkun muun taidon "unohtamista". Laituri? Maalinteko? Varmastikin jompi kumpi noista pitäisi jättää joko treenaamatta kokonaan taikka puolitiehen. Ajatus alkaa jo muodostumaan mielessäni suunnitelmasta, mutta se on uuden postauksen asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti